Tervehdys täältä unholan uljaat! Jossa vain pimeä kuljettaa Maksamaan aamuisen auringon lunnaat Me olemme myöhäiset
Yö nostaa syliin, sylissään kantaa Kuin neidon ylitse kynnyksen Käy nokena vaahto vapauden rantaan Me olemme Me olemme niin myöhäiset
Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan, joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa
Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta Me olemme Me olemme Me olemme myöhäiset
Mene, unet hukkaa, kerran taivas putoaa niskaamme, me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan, joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa