He eivat sarviaan seinille maalaa Ei heita rujouttaan saa halaamaan Eivatka vesilla vilkkailla naaraa kun eivat ujouttaan peittoon saa tai piiloon vahvaa ihmisvihaa
Ymparillaan ilmanala misantrooppinen luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmat hirret Ei haittaa oikean- vai vaaranoppinen kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret
Nama herrasmiehet toisiansa eivat sieda edes unissansa Saa aatos jaloin seka mieli lammin kulkea taivasta kohti keskenaan
Huudot vahiin jaavat kuten kuiskauksetkin sovulla ei sijaa saada lehtereilta taman kerhon
Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon
Nama herrasmiehet toisiansa eivat sieda edes unissansa Saa aatos jaloin seka mieli lammin kulkea taivasta kohti keskenaan
Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen Vaik` olis arvokaskin tilaisuus kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus kaikesta kuultaa, kyynista kultaa huokuu ikuisuus
Nama herrasmiehet toisiansa eivat sieda edes unissansa Saa aatos jaloin seka mieli lammin kulkea taivasta kohti keskenaan