Mies on matkalla soratien laitaa, ja soratien laitaa Niityn reunalla ojaa kaivaa vanha mies, se ojaa kaivaa Kaukana pellolla rukiin aallot, lainehtii viljavat aallot Kasaten harteille vanhan painon?
Muassansa huudot tuuli tuo
Mies on matkalla soratien laitaa, ja soratien laitaa Vanhuksen hilpeä ilme vaivaa kulkijaa, kovin vaivaa Luisevan kätensä tervehdykseen kohottaa kulkijan suuntaan Aivan kuin jokin koittaisi apua huutaa?
Vilja meren lailla hymyää Mies on matkalla soratien laitaa, tärviöön viedä soratie taitaa Penkereen reunalla vanhus laulaa hyräellen, vanhus laulaa
?Kerran sinutkin rukiiseen peltoon lasketaan, rukiiseen peltoon? Ja vähitellen hiipiä pelko alkaa?