Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on: pakko on taistella, kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematon, mutta me nostamme purpuravaatteen, taistoon mi työläiset kutsua voi, rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme ja kaikille laulumme soi.
Aatteemme ainoan kalliin ja oikean puolesta raatajat, esspäin mars!
Veljemme vankila tyrmiinsä sulkee kostaja kultakin kalleimman vei. Ilkkuen roistot ja ryövärit kulkee sellaista kauemmin sallita ei! Vääryyttä vastaan me taistelun teillä kuljemme: kostoa kalpamme soi. Vaikkakin yksilöt sortuisi siellä muistonsa konsana kuolla ei voi!
Aatteemme ainoan kalliin ja oikean puolesta raatajat, esspäin mars!
Valtikat, krunut me pirstoiksi lyömme orjuuden kahlehet katkomme me. Kauhea joskin on puhdistustyömme ihmisten onnen on ehtona se. Siksipä säälittä taistelun tielle voitto on työväen — tiedämme sen. Porvarit, keisarit — helvetti heille olkoon nyt töistänsä armollinen!
Aatteemme ainoan kalliin ja oikean puolesta raatajat, esspäin mars!