Monta tuntia mun puhelin on piipannut En jaksais liikkua enkä lukea nimees näytöstä Mustat helmet jotka kerran annoit minulle Ei anna hengittää haluun heittää ne jo menemään Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan Niin kauan kun mä olen sinut oikein tuntenut On mustat päivät seuranneet toinen toisiaan Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan Sulle on turha selittää, et itseäs voi ymmärtää Sulle on turha selittää, et itseäs voi ymmärtää, et itseäs voi ymmärtää, et itseäs voi ymmärtää Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan Mä en jaksa enää huutaa, sä et pysty kuunteleen koskaan Mä en jaksa enää huutaa, ei tule viimeistä kertaa Ei tule viimeistä kertaa, ei koskaan Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan