Vanhan sillan luona taas, poika rinnan tyttö lasta, virran tahtoo ylittää Koskeen kuohuvaan, he varoo katsomasta, edelleen he käsissään, pitää toisen kättä, tahtoo empimättä, heikkoutta toisen ymmärtää, empimättä tahtoo virran ylittää...
Matkallaan, he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten, korkeuteen, huokailee, varjele tiet tämän maan orpo lasten, kun ilta viilenee
Luvanneet on rakastaa, he täällä toinen toistaan, vaikka polku pimeyteen, joskus kuljettaa, silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..
Riittäisikö täällä pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Matkallaan, he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten, korkeuteen, huokailee, varjele tiet tämän maan orpo lasten
Matkallaan, he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten, korkeuteen, huokailee, varjele tiet tämän maan orpo lasten, kun ilta viilenee...
Riittäisikö täällä pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo riittääkö se täällä, pettävällä jäällä...?