vanhan sillan luona taas poika rinnan tyttölasta virran tahtoo ylittää koskeen kuohuvaan he varoo katsomasta edelleen he käsissään pitää toisen kättä tahtoo empimättä heikkoutta toisen ymmärtää empimättä tahtoo virran ylittää
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten korkeuteen huokailee varjele tie tämä maan orpolasten kun ilta viilenee
luvanneet on rakastaa he täällä toinen toistaan vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen
riittäisikö täällä pettävällä jäällä yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo riittääkö se täällä pettävällä jäällä
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten korkeuteen huokailee varjele tie tämä maan orpolasten
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten korkeuteen huokailee varjele tie tämä maan orpolasten kun ilta viilenee
riittäisikö täällä pettävällä jäällä yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo riittääkö se täällä pettävällä jäällä
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten korkeuteen huokailee varjele tie nämä maan orpolasten
matkallaan he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten korkeuteen huokailee varjele tie tämä maan orpolasten kun ilta viilenee