tiedän että mua miettinyt oot tänään sen oudon tunteen huomasin kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan
en ole mitään mitä minusta luulet en edes mitä suostun kertomaan vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan kun minä odotan
että löydätkö tien mun sydämeeni ja väännätkö auki ruosteisen portin oon etsinyt turhaan mä pelastajaa sä olet kulkenut länteen ja itään
mutta löydätkö tien mun sydämeeni ja käännätkö vielä viimeisen kortin sen jälkeen et koskaan sä palata voi vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään
nuo polut tuhannet, salaisuudet sua jossain odottaa, pyytää lähtemään ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?
vaan ehkä minulle näyttää sä voisit nuo kaikki ihmeet suuren maailman tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan kun minä odotan
että löydätkö tien mun sydämeeni ja väännätkö auki ruosteisen portin oon etsinyt turhaan mä pelastajaa sä olet kulkenut länteen ja itään
mutta löydätkö tien mun sydämeeni ja käännätkö vielä viimeisen kortin sen jälkeen et koskaan sä palata voi vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään
ja vielä auringonlaskun aikaan äidit muistaa poikiaan myös sinun silloin sen tuntevan haluan sen että minä odotan
että löydätkö tien mun sydämeeni ja väännätkö auki ruosteisen portin oon etsinyt turhaan mä pelastajaa sä olet kulkenut länteen ja itään
mutta löydätkö tien mun sydämeeni ja käännätkö vielä viimeisen kortin sen jälkeen et koskaan sä palata voi vaikket aamulla tunne enää mitään