Päivä on laskeutunut kaupungin taakse Ikkunalaudalla, jo toista tuntia Siirtolapuutarhan ylitse katselen himmeneviä valoja Mieleni pintaan asti täysiä maljoja Jos liikun, ne läikkyvät Oon kuin patsas, paikoillaan Hiljaa paikoillaan
Muut ohitsein liukuvat kiitäen kuin pilvet ne liikkuu, minä en Tanssivat muotoaan muuttaen Ne muuttuu kuin pilvet, vaan minä en Etsivät ololleen vastauksen, eteenpäin matkaavat, minä en Istun vain hiljaa ja katselen, kun pilvet liikkuu, minä en
Katu täyttyy kuluvista koroista, postiluukku maksamattomista laskuista Ikkunastain nousee portaat kohti taivasta, aurinko haluu niitä pitkin nousta Kaupunki herää iän ajan kaiken kiireeseen, en enää tahdo tietää mihin seuraavaksi meen Unohdan ajan, rakennan mieleeni majan siihen piiloudun nyt levolleen
Muut ohitsein liukuvat kiitäen kuin pilvet ne liikkuu, minä en Tanssivat muotoaan muuttaen Ne muuttuu kuin pilvet, vaan minä en Etsivät ololleen vastauksen, eteenpäin matkaavat, minä en Istun vain hiljaa ja katselen, kun pilvet liikkuu, minä en
Tahdon vain tuntea auringon kasvoillain, ennen viimeistä laskua Tahdon vain tuntea auringon kasvoillain, ennen viimeistä laskua
Aika on varma saattaja, sokean paras taluttaja Enkä toivo matkalleni muuta kuin onnea