Tuo on vanha Väinämöini, tietävä ijähänikuini. Viestipä luvolla venehtä, kalkutteli kalliolla. Ei kosken kirves kivehen, kasaterä ei kallioon. Kun pääse se pojan jalkahe, Väinämöisen varpahahe. Piety pihka juoksou maasta, veri tilkka tippuu maasta. Eipä maito muahan jouva, veren tilkka ei tippumah ei. Eipä maito muahan jouva, miesten hempoi heinnikköh ei, miesten hursei ei kuusikkoh ei.