onnen keiju ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä tee sun taiat et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä mä haluaisin kun jokainen muu menee on meri lämmin ja hiekka kuumenee Mä tiedän äidil´ on minusta huoli mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää chorus ja äidin silmät on sumeat jo hän sanoo maailma on vaarojen karikko se sama maailma siskosi vei mä sanon viimeisen sanan ja se on ei X2
Vuodet vierii ja kun talo on raukee ja äiti on raukee tytär riuhtoo lukkoo mut se ei aukee, ei se ei aukee mikään ei tätä ikävää poista hän on kohta jo kuusitoista ja hän tietää ettei taiat auta hän huutaa päästä mut ulos jumalauta
chorus
ja yönä erään heinäkuun tytär herää, pukeutuu ikkunasta lähtee maailman pauhuun toisessa huoneessa, äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun ja hän huutaa, tytärtään huutaa mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta