1. Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen. Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle.
2. Ei surustamme turvaa meillä, ei auta murhe, vaikerrus, jos aamu alkaa kyyneleillä ja päivän päättää huokaus. Vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy.
3. Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen tyytyen siihen, mitä antaa hän laupiaasti lapsilleen. Ei isältämme taivaassa tarpeemme ole salassa.
4. Hän aina meille lohdutuksen tuo oikealla hetkellä. Hän kuulee hartaan kaipauksen ja pysyy meitä lähellä. Hän ehtii kyllä auttamaan, yllättää meidät armollaan.
5. Nyt ehkä huokaat alla surun: "Jo minut Herra hylkäsi." Vaan taas hän poistaa murheen sumun ja olet vielä rakkaampi. On aika täällä vaihtuva, myös murhepäivä loppuva.
6. On mahdollista Jumalalle korottaa köyhä, alhainen ja painaa suuri matalalle ja rikas tielle köyhyyden. Jumala ihmeet aikaan saa, hän ylentää ja alentaa.
7. Siis lue, veisaa Herran tiellä, uskossa työsi toimita. Ei siunaustaan Herra kiellä, vain häneen turvaa, uskalla. On autuas, ken ainiaan uskaltaa Herraan Jumalaan.