Kaupunki niin tyhjä, täyttyy sirpaleista Ei meistä ollut sitä pelastamaan Ympäröivät muurit, sortuivat vain hiljaa En yksin pysty nittä korjaamaan
Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa On todellisuus paljon helpompaa Nähdäänkö me koskaan, koskaan Kun lasikaupunki nukahtaa
Painan luomet yhteen, piilota mut tänne Katuihin tämän kaupungin Ootan vielä hetken, odotan vielä Ehtä palaan takaisin
Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jaksaa Ja kannatela pelkkää unelmaa Nähdäänkö me koskaan, koskaan En ilman sinua unta saa Enkä haluakaan
Kun herään ja vain varjon sinusta näen Kuva kaunis värittää maailmani värejä Ja sinä maalaat sen unen johon hukun Enää pimeästä pimeään, eI eksy yksikään
Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa Ja kannatella pelkkää unelmaa Nähdäänkö me koskaan, koskaan Kun lasikaupunki nukahtaa
Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa On todellisuus paljon helpompaa Nähdäänkö me koskaan, koskaan En ilman sinua unta saa Enkä haluakaan