Mä rintehessä metsän ja aivan yksinäin Näin kerran pienen kukkasen mi päivä nosti pään En vastustaa mä voinut vaan taitoin kukkasen Ja rintahan sen laitoin tuon armaan impyen
Se oli Orvokki, vain pieni Orvokki Holla-hidi hollala, Hollahi diho. Se oli Orvokki, vain pieni Orvokki Holla-hidi hollala, Hollahi diho.
Niin yksinäin kuin tuo kukka, Mi katsoi taivaisiin, niin yksin mekin kuljimme siks’ kunnes kohdattiin, Mut rakkauden kaipuu ja onnen auringon, Nyt meille molemmille tuo kukka kuollut on
Se oli Orvokki, vain pieni Orvokki Holla-hidi hollala, Hollahi diho. Se oli Orvokki, vain pieni Orvokki Holla-hidi hollala, Hollahi diho.