1. Syvä iskumme on, viha voittamaton, meill' armoa ei, kotimaata. Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata. Sotahuutomme hurmaten maalle soi, mi katkovi kahleitansa. |: Ei ennen uhmamme uupua voi, kuin vapaa on Suomen kansa. :| 2. Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä. Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks aatos ylpeä pyhä. Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa. |: Satu uusi nyt Suomessa syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :|
3. Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks suuri on Suomen valta. Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjan taivahan alta. Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa |: yli pauhun, kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa. :|