Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Viima kuin ruoska, karun, kylmän pohjoisen Pyyhkäisten ylitsenne, tuoden tuhon siemenen Nyt todistajana vain silmät miehen viimeisen Hukkuu lumeen kädenjälki, saavutukset ihmisen
Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa
Näin sortuu merkit pyhät, painuu ihminen unholaan Taistelutta laskee miekka, vaihtaa kruunu kantajaa. Kerran olit voittamaton, pyhä lapsi ainutkertainen. Käännyit vastaan itseäsi, maailmasi tuhoten.
Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa