...Mädän veren löyhkä, Helmiportin lyötyjen, Nousee usvamaisen kaltaisena Juurelta Kuninkaan istuimen, Tehdyn noiden lyötyjen isien Ja perillisten kalloista Ja ahdingosta.
Valosta orjuutimme heikot sielunne Jotka Saatanan tulesta Ovat Kuolemalle annetut Tuhanneksi vuodeksi kärsimykseen, Aina tuhanneksi jokaisesta Jona Jumala katsoi yllenne.
Ei surua vuoksenne, surua elämästä. Liha ja veri Jumalan rakkaudesta on kaikki poissa... Kaikki kyyneleet, kaikki ilo, Kaikki vapautenne. Ei surua vuoksenne, surua elämästä. Silti kunnioitamme kuolemaanne, Vaikka syljemme itkevän Isänne Kasvoille ikuisia haavoja...
Kohti Tuomiopäivää täynnä tuskaanne, Tyhjän ja aution taivaan tähden Lämmin tuike silmistä on poissa Kun Jumalan sydän on murskattu.