Istun tammituolissani Katsellen liekkien leikkiä Sanoja, puhetta, laulua Savun ja varjojen seasta
Jäähtyen kohti taivasta Palaneiden lapsien itku Kärsimysten kurja kuoro Ylistäen Saatanaa
Sama kohtalo odottaa Kun vieraakseni saavut Täynnä nuorta henkeä Ja avarakatseisuutta
Muotoilen kämmenilläni Hohtavan pallon energiasta Jonka olen riistänyt Viattomasta sielustasi
Säilön elinvoimasi Kristallipikarissa Mustan kammioni Pölyisillä hyllyillä Nauttiakseni sydämin täysin Kun kaikki toivo on poissa Ja imen itseeni hurmiossa Muistosi valosta ja rakkaudesta
Vääristyneen kuvasi Epätoivon raiskaaman Ja ilon unohtaneen Päänsä painaneen Rippeet raunioituneen Kirotun ja kuolleen Sielusi kolkosta valosta Yhä himmenevästä