Jore Marjaranta - Niin kaunis on Helsinki nyt | Текст песни

• Тексты песен
• Jore Marjaranta
• Niin kaunis on Helsinki nyt

NIIN KAUNIS ON HELSINKI NYT
(P. Jöback, suom. sanat Juha
Siltanen)

A: En sano "moi", lyön luurin kii,
meen ulos, missä
jo tuulee niin kuin tuulla yksin
Helsingissä voi,
ja vasta Liisanpuistossa
on
äkkiä kuin taivas putoais.
Mä kuljen etelään, päin
yötä, kohti merta -
just tossa vuodatettiin kerran
poliisien verta -
on Tehtaankatu yhtä tyhjä nyt -
se meidän eka vuosi olla tais.

B: Silloin juuri me
Bar Ysin eessä kai nähtiin
ja uudestaan taas,
uneksin susta niin -
oli outoa syksyllä silloin,

pelkkää usvaa ja tyhjyyttä illoin, nyt
C: on jo
mustaa taas kuiluissa Kallion,
pelko ui yli
steissin, sen aukion,
vaan mä itkeä voisin,
niin kaunis on Helsinki nyt.

A: Meen Skattan sillan
yli, tuuli painaa päätä,
on vettä poskella - tai
ehkä se on jäätä -
ja noi laivat uneksii kai,

kuin haluaisi ne satamastaan pois.
Suurkirkon eessä
monet umpikujaanjuoksijat
taas muistan - miksi
joiltain risteykset loppuvat?
Ja mustakin joo on
helpompi liinat vetää kii
kuin itkee ois.
kuin itkee ois.
mitä portteja nauraen mä suljinkaan!

C: Espa kaikkensa saaneena huokailee,
aallot
Kaivarin torneja peilailee
noin mä itkeä voisin,

niin kaunis on Helsinki nyt.
C: On jo mustaa taas
(etc.)

C (var.) Näin sä voitat, mä karkaan, mä
peräydyn,
unelmista ja toiveista kieltäydyn,

tänä yönäkö näin piti käydä,
just näin ja just nyt?
C: (var.) Sitten lämmössä baarin ja tungoksen

kainalossani on joku kuiskaillen,
ja mä itkeä
voisin,
C: (var.) Sitten lämmössä baarin ja tungoksen

C: On jo
mustaa taas (etc.)

C: Espa kaikkensa (etc.)
C: On jo
mustaa taas (etc.)

C: Espa kaikkensa (etc.)
- just
nyt...
- just nyt...