NIIN KAUNIS ON HELSINKI NYT (P. Jöback, suom. sanat Juha Siltanen)
A: En sano "moi", lyön luurin kii, meen ulos, missä jo tuulee niin kuin tuulla yksin Helsingissä voi, ja vasta Liisanpuistossa on äkkiä kuin taivas putoais. Mä kuljen etelään, päin yötä, kohti merta - just tossa vuodatettiin kerran poliisien verta - on Tehtaankatu yhtä tyhjä nyt - se meidän eka vuosi olla tais.
B: Silloin juuri me Bar Ysin eessä kai nähtiin ja uudestaan taas, uneksin susta niin - oli outoa syksyllä silloin,
pelkkää usvaa ja tyhjyyttä illoin, nyt C: on jo mustaa taas kuiluissa Kallion, pelko ui yli steissin, sen aukion, vaan mä itkeä voisin, niin kaunis on Helsinki nyt.
A: Meen Skattan sillan yli, tuuli painaa päätä, on vettä poskella - tai ehkä se on jäätä - ja noi laivat uneksii kai,
kuin haluaisi ne satamastaan pois. Suurkirkon eessä monet umpikujaanjuoksijat taas muistan - miksi joiltain risteykset loppuvat? Ja mustakin joo on helpompi liinat vetää kii kuin itkee ois. kuin itkee ois. mitä portteja nauraen mä suljinkaan!