Ullakolla lailla Rautavaaran Tapion mä tutkin tavaroita vaarivainaan. Löysin sahan, höylän, poran, puukon, lapion; ne vaarille jäi naapurilta lainaan. Ja alta rojun ullakolle varastoituneen mä pengoin laukun tyylikkäästi patinoituneen. On siinä kullattuna nimi Jussin; mä löysin isoisän hinttipussin! Häkellyin, ja tajuntani vaipui pimeään. Mua ahdisti tuo ummehtunut vintti. Ja sitten jälleen muistin: kannan hänen nimeään... Aaah! Onko isoisä ollut hintti?! Näin oudon tyypin: takaa violettitukkaisen ja eestä kaljun, meikatun ja verkkosukkaisen. Kun pohdiskelin taivallusta Jussin, sen kertoi taru vaarin hinttipussin.
Siihen aikaan häjyt leikki hevosleikkiään. Ei kiinnostunut vaari tipan tippaa. Hän veti silmäkulmiin purppuraista meikkiään. Ei digannut hän lainkaan puukkohippaa. Kun härmässä on mies vain se ken miehen surmasi, niin vaari hellyydellä meidän mummon hurmasi. Näin jatkui suku isoisä-Jussin. Sen kertoo taru vaarin hinttipussin.
Katsoo mistä vaan, hän väärässä on laidassa. Ei suostu meidän vaari väkivaltaan. Ei kehtaa liikuskella Jussi jussipaidassa. Näin isänmaata kiskotaan pois altaan. Voi, Luoja! kuinka ympäristö häntä sysikään! Ei auta kauniit puheet eikä Chanel 9:kään! Ei IKL:ään johda polku Jussin; hän leimaama on vaarin hinttipussin.
En tiedä kuinka kauan ullakolla aikaa vietinkään se muisto suomut silmistäni kuori On vaari hintti, tai ei, en piittaa ensinkään hän minulle on erilainen nuori Näin mietin asioita kunnes jätin taakse ullakon nyt vaarin hinttipussi mukanani mulla on ja ylpeänä, niinkuin nimen Jussin mä kannan myöskin vaarin hinttipussin