Unien siivillä matkaan aikaan muinaisten Aikaan ennen ristin taakkaa kaipaan Hautalehtoon aikojen takaiseen Kuolleiden ympäröimänä seison ikuisuuden tuolla puolen Yli vuosisatojen kadotettuun tietoon kurkotan Lämmössä uhritulien muinaisen virren viettelemänä Silmäni avautuvat, näen yli murheen mustan muurin Suolähteessä, usvan takana portti syvään tietoon Tämän maailman tuolla puolen on unimatkani pää Yön alttarilla polvistun, otan vastaan siunauksen Kylmän savun syleilyssä tunnen kosketuksen kuoleman Matkani aikojen taakse, alkutiedon lähteelle Läpi loputtoman kuoleman porttien käyn Vapahdettuna elämän taakasta silmäni avautuvat Vailla murhetta käyn polulle kalloin koristellulle Kalpeiden kulkueessa kuljen kohti ikuista Yksin yhdessä lähteellä salatun tiedon Synkän syvyyden äärellä, heijastuksissa talvikuun Näyissä aika ennen ajan alkua Muinaisesta usvasta maailmojen tuhoaja nousee Pyhän koskemattomuuden tuhkaksi polttaa Raastettuna raunioista metsien, revittynä juuriltaan Rauha iäksi kadotettu alle rautakouran Loputon yö tuhon kasvot hämärtää Salaisuuksiin hukutettu kohtalo kaikkeuden Liekki hiipuu aamukasteeseen, vain tuhkaa kummuilla Hämärässä hautakokko viimein kuolee Savu saattaa sielun manalaan Uhrilehto muinainen usvaan katoaa Alle ikipuiden seurakunnan sulautuu