Se jäi yksin sateeseen, huomas matkan päättyneen Ei enää tarvii todistaa totuutta niin tappavaa
Kun kaverit kääntää selkänsä, ei muuta ole jäljellä Kun kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa tai kaatua
Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Ei vahinko sua saalista koskaan kello kaulassa Se, joka hyvää tarkoittaa, saa maistaa, tuntee kuolemaa
Sun meikkisi on levinneet, tunteet tyhjiks palaneet Asfalttia maistaa saa, se joka jää tuleen makaamaan
Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää
Eikä pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää Ei pelkoo, ei pelkoo, ei pelkoa, ei enää ...