Ei aika mennyt koskaan palaa ei takaisin nuo päivät tulla voi pois kuihtuneet on ruusut kauniit ne kerran tielle elon lohdun toi
Niin turhaa on nuo unelmat ne haihtui kun särkyi syömmein kuoli rakkautein vaan päivät nuo ain säilyy aatoksissain nuo hetkeen onneen suureen meidät vei
Pois unhoon jäädä suo sä kaiken mä minkä väärin sulle ehkä tein sen pyytää anteeksi jos saanen niin rauhan saa mun orpo sydämein
Kun kuljen tietä elämän niin pitkää ja menneet päivät sulle mieleen saa sun toivon muistavan sen etten koskaan sua saata mielestäni unhoittaa
Ei aika mennyt koskaan palaa suo mulle anteeksi nyt pyydän vain