Siperian lakeus on suuri ja ikilumi peittää aavan maan kuin hiien portaat siintää vuorten muuri ei päivänsäde pääse tuikkimaan
Käy lumi tuvan ikkunoihin asti mis tuvassansa vanki puvussaan Mies kuumeisena huokaa kiihkoisasti ja ääni värjyy yössä kumeaan
Oi Sonja Sonja Mustaa silkkitukkaas suudella minä unelmissain saan Armas unhoita en saata kukkaa Kaunehinta Volganmaan
Sun kerallasi onnellisna kuljin Sua ylikaiken rakastin mä vain En tiennyt että kärmeen syliin suljin En tiennyt että toinen lempes saa
Kun teidät löysin kesken lemmen hurman näin armaan kätes toista halaavan Mä rintaansa löin kirveen annoin surman Vaiti kannoin kahleet murhaajan
Oi Sonja, Sonja…
The expanse of Siberia is vast and the snow is covering the whole earth the mountains are like devils’ steps the sun won’t be able to shine
The snow is reaching the cabin’s windows Where the prisoner sits in his prison clothes The man is sighing tensely in fever and his voice is howling through the night
Oh Sonja, Sonja Your black silken hair I’ll get to kiss you in my dreams My dear, I can’t forget the flower Most beautiful in the Volga’s land
I walked happily by your side I loved you more than anything I didn’t know that I was embracing a serpent I didn’t realize that another gets your love
When I found you in the middle of the ecstasy of love I saw your arm hugging another man I struck an axe to his chest, giving the death and silently I wore the chains of a murderer