Poets of the Fall - Salaisuuksia (Live in Mannheim) | Текст песни

• Тексты песен
• Poets of the Fall
• Salaisuuksia (Live in Mannheim)

Muistatko sen lapsuuden kesän, kun aamut tuoksuivat hunajalle. Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä
mikään ollut hetkeä tärkeämpää. Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden, soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää

Minä olin se poika jolla se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Sinä olit se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää

Kaipaatko koskaan takaisin
piilopaikkaan sinne vilja-aittaan
Sydänyönä alle tähtitaivaan
niittyvillalla sijattuun vuoteeseen
Sieltä etsin sua uudestaan
Matkalla muistojen valtakuntaan
Missä maailma on ajankultaa
sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen

Minä olin se poika jolla se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Sinä olit se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää

Mihin salaisuudet kuuluvat nyt
minkä aarteen olet sittemmin löytänyt
Vieläkö oot se, jos kipinä saa
sijan syttyä ja tulena palaa

Minä olin se poika jolla se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Sinä olit se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää