Poets Of The Fall - Salaisuuksia (Live Mannheim 2012) | Текст песни

• Тексты песен
• Poets Of The Fall
• Salaisuuksia (Live Mannheim 2012)

Muistatko sen lapsuuden kesän,kun aamut tuoksuivat hunajalle.
Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää.
Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden,
soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää

Minä olin se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Sinä olit se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää

Kaipaatko koskaan takaisin piilopaikkaan sinne vilja-aittaan
Sydänyönä alle tähtitaivaan niittyvillalla sijattuun vuoteeseen
Sieltä etsin sua uudestaan matkalla muistojen valtakuntaan
Missä maailma on ajankultaa sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen

Minä olin se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Sinä olit se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää

Mihin salaisuudet kuuluvat nyt minkä aarteen olet sittemmin löytänyt
Vieläkö oot se, jos kipinä saa sijan syttyä ja tulena palaa