Pohjolan yö täynnä on kummaa taikaa. Tuuli kun jängällä soi. Mailleen kun painuvi koi. Pohjolanyössä näin kun olet vierelläin, laulua Pohjan yöstä mä laulan sinulle yksin vain. Pohjolan kesäyön lempeät tuulet ne laulunsa opetti mulle. Pohjolan yössä nyt kauneimman lauluni laulelen yksin vain sulle.
Pohjolan taivaskin tummuu, kesäyön aurinko sammuu. Mutta mun kaipuuni Pohjolan yöhön ei milloinkaan.
Pohjolan yö täynnä on kummaa taikaa. Tuulet ja tunturit nuo, jängät ja virtojen vuo, laulavat laulujaan, kutsuvat Pohjolaan. Kairoille kauas Pohjolan yöhön kutsuvat kulkemaan.