Kun rakkaudesta toiseen kuollaan ja synnytään On matka raskaampi kuin raskasta vettä hengittää En kestä läheisyyttä, en siedä ikävää Oon tunnoton ja kylmä, ei sanas kerro mitään Ne tuuli vieköön taivaan ääriin
Koskaan ei kellot meille soi Koskaan et niitä kuulla voi Et kirkossa aamenta, sydämein jäässä Vain kuolema ovea kolkuttaa
Pelkäät yksinäisyyttä, minä että vierees jään Kavahdan kosketusta, jos et irti päästäisikään Kuuletko soiton, kuulet väärin
Koskaan ei kellot meille soi Koskaan et niitä kuulla voi Et kirkossa aamenta, sydämein jäässä Vain kuolema ovea kolkuttaa
Koskaan ei kellot meille soi Koskaan et niitä kuulla voi Et kirkossa aamenta, sydämein jäässä Vain kuolema ovea kolkuttaa
Никогда
Тем, кто любя других умер и родился, Идти сложнее, чем дышать водой. Я не выношу близости, я не терплю печали. Я онемел и замерз, слова не говорят ничего. Пусть унесёт их ветер на край света!
Никогда нам не пробьют часы, Никогда мы не сможем их услышать, Нет в церкви молитв, замёрзли сердца, Лишь смерть стучится в дверь.
Боишься одиночества, надеясь, что я останусь рядом. Я ёжусь от мысли, что ты меня не отпустишь. Слышишь ли вызов? Слышишь неправильно.
Никогда нам не пробьют часы, Никогда мы не сможем их услышать, Нет в церкви молитв, замёрзли сердца, Лишь смерть стучится в дверь.