Kuusimetsää, kuusisataa. Seitsemän vain katajaa Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin Tämän kohdan hieman toisin näkisin
refrain: Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan Ei ole lohkaretta eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa Lepää harteillani harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää, samat silmät sulattaa Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa Naulat neljän tuumanmitan, lyöty pajavasaroin Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan Ei ole lohkaretta eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa Harteillain makaa, jo kirkkomaata matalaa Kannan orret, kurkihirren, ristitölliin mäkien Kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa Tavoittaa
refrain
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan Ei ole lohkaretta eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa